Jos sota puhkeaa uudelleen Lähi-idässä, ilmaantuuko öljykriisi uudelleen?

Lähi-itä on maailman tärkein öljyntuotantoalue ja epävakain geopoliittinen alue. Palestiinan ja Israelin välisellä konfliktilla on pitkä historia, ja se on usein johtanut paikallisiin sotiin tai terrori-iskuihin.

7. lokakuuta 2023 palestiinalainen aseellinen järjestö Hamas ampui satoja raketteja Gazan kaistalta kohti Israelia, ja Israel teki useita ilmaiskuja Gazan alueelle. Osapuolten välinen konflikti johti satoihin kuolonuhreihin ja sai myös kansainvälisen yhteisön laajaa huomiota ja tuomitsemista. Palestiinan ja Israelin välisen konfliktin vaikutus öljyn kansainvälisiin hintoihin heijastuu pääasiassa kahdessa suhteessa: ensinnäkin se lisää riskinkartoitustunnetta markkinoilla, mikä saa sijoittajat myymään riskialttiita omaisuuseriä ja kääntymään kullan, raakaöljyn ja muiden turvasatamakohteiden puoleen. ; toiseksi se nostaa öljyn hintaa Lähi-idässä Toiminnan epävarmuus on aiheuttanut huolta siitä, että konflikti voi levitä muihin tärkeisiin öljyntuottajamaihin, kuten Iraniin ja Irakiin, tai vaikuttaa öljyn kuljetusten turvallisuuteen. Siksi öljyn kansainvälinen hinta nousi jyrkästi Palestiinan ja Israelin välisen konfliktin puhkeamisen jälkeen.

Alan sisäpiiriläiset kuitenkin uskovat, että Palestiinan ja Israelin välisen konfliktin nykyinen kierros on vaikea jäljitellä vuoden 1973 öljykriisiä ja sillä on rajallinen vaikutus öljyn hinnan nousuun. Syyt ovat seuraavat: Ensinnäkin Palestiina ja Israel eivät ole suuria öljyntuottajia tai kuluttajia, ja niillä on vain vähän suoraa vaikutusta öljymarkkinoihin; Toiseksi öljyn maailmanlaajuinen tarjonta ja kysyntä ovat tällä hetkellä suhteellisen tasapainossa, ja OPEC+ -liittouma on tukenut öljyn hintaa vapaaehtoisten tuotantoleikkausten kautta. Kolmanneksi Yhdysvalloilla on maailman suurimpana öljyn tuottajana ja kuluttajana riittävät strategiset resurssit ja liuskekaasuvarat, jotka voivat tarvittaessa vapauttaa tarvikkeita; Neljänneksi nykyinen Palestiinan ja Israelin välinen konflikti ei ole vielä kärjistynyt täysimittaiseksi sodaksi, ja myös muut öljyntuottajamaat eivät ole osoittaneet aikomusta puuttua asiaan tai tukea kumpaakaan osapuolta. Tietenkin nämä tuomiot perustuvat olettamukseen, että konflikti ei pahene entisestään. Yhteenvetona voidaan todeta, että Lähi-idän "jauhetynnyri" on herännyt uudelleen ja öljyn kansainväliset hinnat ovat nousseet, mutta öljykriisi tuskin toistuu. Tämä ei tietenkään tarkoita, että Lähi-idän poliittisia riskejä ja öljymarkkinoiden epävakautta voitaisiin jättää huomiotta.

Lisäksi öljymarkkinat ovat nykyään täysin erilaiset kuin vuonna 1973.

Vaikka OPEC toteuttaisikin toimenpiteitä, kuten tuotantoleikkauksia ja kauppasaartoja, intuitiivisesti sillä ei ole samaa vaikutusta kuin vuonna 1973. Toisaalta tämä johtuu siitä, että maailmanlaajuinen öljyntuotantomalli on monipuolistunut, ja toisaalta siksi, että öljy on muuttunut myös kansainvälisessä energiarakenteessa.

Vuonna 1973 yli 50 % maailman energiankulutuksesta oli öljyä ja noin 20 % maakaasua. Vuoteen 2022 mennessä öljyn osuus putoaa 30 prosenttiin ja maakaasun osuus on edelleen noin 20 %. Öljyn merkitys on vähentynyt merkittävästi.

Vaikka öljyn osuus pienenisi, öljyntuottajamaat voivat silti nostaa öljyn hintaa vähentämällä tuotantoa merkittävästi (älkäämme keskustelko siitä, tekevätkö ne niin). Mutta onko Saudi-Arabialla tai OPECillä niin vahva tahto?

Epidemian aiheuttamaa öljyn hinnan laskua vuonna 2020 lukuun ottamatta OPEC on viime vuosina ollut haluton ottamaan käyttöön äärimmäistä tuotannon vähentämis- ja hintasuojapolitiikkaa. Tässä on ydinlogiikka: Nykyisen energiasiirtymän yhteydessä liian korkea öljyn hinta voi nopeuttaa öljyn korvaamista, mikä sen sijaan vähentää öljyn kysyntää ja vaikuttaa öljyntuottajamaiden etuihin.

Tänä päivänä vuonna 2023, vaikka OPEC ryhtyisikin tuotannon vähentämiseen, saattaa olla epävarmoja tekijöitä, kuten Venäjän tuotannon vähentäminen. Siksi Saudi-Arabian edustamat öljyntuottajamaat eivät todennäköisesti jatka samankaltaisia ​​vastatoimia kuin vuonna 1973 koskematta ydinetuihinsa.

Lisäksi toinen suuri ero vuoden 1973 välillä johtuu juuri vuoden 1973 kriisistä: Yhdysvalloilla ja Euroopalla on molemmilla tietty määrä öljyvaroja.

Yhdysvaltain öljyvarannoista on tullut viime vuosina keskeinen öljyn hintaan vaikuttava tekijä. Vaikka Yhdysvaltain öljyvarat ovat Goldman Sachsin arvioiden mukaan alimmillaan 40 vuoteen. Mutta jos tulee äärimmäinen öljykriisi, tämä osa talousarviosta voi silti kompensoida osan vaikutuksista.